Värioppi

Valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa. 

Spektri tarkoittaa yleisesti havaitun suureen jakautumista komponentteihin taajuuden tai energian suhteen.  

Valo saapuu silmään sarveiskalvon läpi mykiöön, jonka edessä on iirishimmennin. Mykiön takana on lasiainen, verkkokalvo ja näköhermo. Silmän pohjalla on verkkokalvo, joka sisältää näkösolut. Sen päällä on suonikalvo ja uloimpana on kovakalvo. Ihmissilmän etuosassa kovakalvo on muuttunut läpinäkyväksi sarveiskalvoksi. Suonikalvo puolestaan on muuttunut etuosassa iirishimmentimeksi, mykiöksi ja säteettäislihaksiksi. Mykiö koostuu useista solukerroksista ja pyrkii korjaamaan sarveiskalvon polttoväliä niin, että terävä kuva muodostuisi verkkokalvolle. Iirishimmennin säätelee silmään pääsevän valon määrää aivan kuin kamerassa. 

Väriaisti eli värinäkö tarkoittaa monilla eliöillä olevaa kykyä erotella eri värejä toisistaan. Värinäkö on osa näköaistia.  

Värisokeus on tila, jossa ihmisen väriaisti on häiriintynyt tai se puuttuu kokonaan. Täysin värisokea ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet. Hän ei tunne yhtään väriä eikä edes ymmärrä, mitä väri tarkoittaa eikä erota toisistaan kahta valokuvaa, jotka eroavat toisistaan vain niin, että toinen on mustavalkoinen ja toinen värillinen.

Valo heijastuu sileistä ja terveistä hiuksista paremmin, kuin huono kuntoisista ja rosoisista.
Väriaine, aine joka värjää.
Sävy on värin sijainti spektrissä.
Vivahde on hienokseltaan erottuva sävy.

Kylmät värit ovat vihreä, sininen ja violetti.
Lämpimät värit ovat keltainen, oranssi ja punainen.
Murretut värit ovat värit joihin on sekoitettu vastaväriä tai mustaa.
Neutraalit värit ovat esim. harmaa, valkoinen, musta.
Pastellivärit ovat hempeitä värejä.
Kylläiset värit ovat intensiivisiä.